Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin esittelemä luonnos liikennekaareksi keräisi kaikki liikennemuodot samaan lainsäädäntöön. Liikennepolitiikka on tärkeässä roolissa, kun ajatellaan suomalaisten jokapäiväistä liikkumista ja yritysten toimintaa. Sanotaankin, että liikenneväylät ovat Suomen verisuonisto. Viime vuosina tämä verisuonisto on tukkeutunut: tiestö on rappeutunut ja joukkoliikenteen kehitys on jämähtänyt. Tarvitaan ohitusleikkausta tai ainakin pallolaajennusta. Mutta myös ääreisverenkierto on elintärkeää. Alempiasteisista teistä on myös huolehdittava.

Liikennekaari-hanke perustuu yhteisen hallitusohjelman kirjaukseen: hallitus on sopinut uudistavansa julkisesti tuettuja kuljetuksia. Henkilö-, posti- ja tavarakuljetuksia koskevaan lainsäädäntöön tehdään kokonaisuudistus hyödyntämällä digitalisaatiota.

Liikennepalvelujen turvaamiseen koko Suomessa tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja. Liikennekaari, selvitystyö infrayhtiöstä ja muutokset taksipalveluissa ovat herättäneet myös lappilaisissa ymmärrettävästi huolta. Lähtökohtana täytyykin olla, että taksipalvelut turvataan myös harva-alueella, harmaa talous ei lisäänny ja liikenteen kustannukset eivät nouse siellä, missä välimatkat ovat pitkiä. Jos esimerkiksi tulevaisuudessa tulisi tienkäyttömaksuja, täytyisi puolestaan polttoaineveroa ja autoveroa laskea. Järjestelmän muutos mahdollistaisi kuitenkin nykyistä paremmin jopa liikenteen kustannusten alentamisen meille lappilaisille, joille oman auton käyttö on välttämätöntä.

Vaikka liikenteeltä on vuosien saatossa kerätty erilaisia veroja ja maksuja yhä enemmän, on niistä koituvia tuloja palautunut liikenneväyliin koko ajan vähemmän. Toisin sanoen liikenteeltä kerättyä rahaa on mennyt entistä enemmän valtion budjetin yleiskatteeksi muihin tärkeisiin tarkoituksiin. Valtion budjettirahoitus on osoittautunut riittämättömäksi hoitamaan kaikkia rakentamistarpeita. Myös Jäämeren radan kaltaiset uudet jättihankkeet vaativat uusia luovia ratkaisuja rahoituksen suhteen. Siksi selvitystyö valtion sataprosenttisesti omistamasta väyläyhtiöstä on hyvä tehdä.

Sääntelyä purkamalla syntyy myös mahdollisuuksia uudenlaiseen yrittäjyyteen. Uudistuksia ja selvityksiä tarvitaan, mutta muutoksia ei lopulta tule tehdä, ellemme ole varmoja, että uusi järjestelmä on selvästi nykyistä parempi. Tämä koskee niin taksitoimintaa kuin liikenneväylien rahoitusta.