Vaalikampanjointi on kuumimmillaan. Olen kiertänyt kymmenissä tapahtumissa, jotka kaikki ovat olleet erilaisia. Yksi tekijä yhdistää kuitenkin tilaisuudet. Jokaisessa on noussut esille Suomen suunnan kääntäminen ja työpaikkojen saaminen Lappiin.

Tämä ei ole ihme, sillä Tilastokeskuksen tuoreen työvoimatutkimuksen mukaan valtakunnallinen työttömyysaste oli helmikuussa 10,1 prosenttia, kun se edellisvuoden helmikuussa oli 9,1 prosenttia. Työttömyys koskettaa satoja tuhansia suomalaisia koteja.

Vaikka poliitikot eivät suoranaisesti luo yhtään työpaikka, toimintaympäristöön ja työpaikkojen syntymisen yleisiin edellytyksiin voimme kuitenkin vaikuttaa. Viimeaikoina onkin puhuttu paljon toimeliaisuutta haittaavan turhan sääntelyn purkamisesta. Tämä on välttämätöntä.

Viime vuosikymmeninä uudet työpaikat ovat syntynet erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Myös alle viisi henkilöä työllistävien mikroyritysten merkitys on kasvanut. Ne työllistävät yhtä paljon kuin kaikki yli tuhat henkeä työllistävät yritykset yhteensä. Samalla on kuitenkin huolehdittava teollisuutemme kilpailukyvystä. Hallitusohjelmaan tulee laittaa kirjaus, ettei teollisuudelle laiteta enää yhtään lisärasitetta.

Yrittäjät ottavat riskiä, työllistävät itsensä ja mahdollisesti muitakin. Siksi heille pitää sallia myös mahdollisuus nauttia työnsä hedelmistä. Tähän voidaan vaikuttaa myös monin eri verokeinoin.

Yritysverotuksen tulee tukea tervettä taloudenpitoa, voittovarojen jättämistä yhtiöön ja sitä kautta uusia investointeja. Yhteisöveron laskiessa 20 prosenttiin osakeyhtiöiden verotuksesta tuli kansainvälisesti kilpailukykyisen. Ero eri yritysmuotojen välillä kuitenkin kasvoi. Tilanteen korjaamiseksi keskusta on esittänyt yrittäjävähennystä. Jokainen toiminimi-yrittäjä, avoimen yhtiön yhtiömies ja kommandiittiyhtiön yhtiömies voisi tehdä 5 % vähennyksen elinkeinotoiminnan tulostaan.

Yksikään yritys ei kuitenkaan palkkaa yhtään työntekijää lisää, elleivät tuotteet ja palvelut käy kaupaksi. Vaikka veroaste olisi yhteisöveroa laskettaessa nolla, yrityksen varsinaisen toiminnan pitää pyöriä ja olla kannattavaa. Siksi tarvitsemme erityisesti kustannuskilpailukykyä ja tuotteiden laatuun liittyvää kilpailukykyä.

Kannustavuuden lisäksi verotuksen pitää olla oikeudenmukaista. Tämä on ollut veronmaksukyvyn ohella progressiivisen ansiotuloverotuksen lähtökohta.

Järjestelmää tulisi kuitenkin selkeyttää siten, ettei kenenkään tarvitsisi koskaan miettiä kannattaako lyhytaikaista tai osa-aikaistakaan työtä ottaa vastaan. Työn teon pitää aina olla kannattavampaa kuin joutilaisuuden. Muun muassa näillä ajatuksilla haen nyt jatkokautta eduskuntaan.