Joulu on lähes kaikille meistä vuoden tärkein juhla. Viime vuosikymmenten aikana Joulu on tosin kaupallistunut ja monelta unohtuu Joulun alkuperäinen sanoma. Viime sunnuntaina vietimme ensimmäistä adventtia. Monessa kodissa asennettiin jouluvalot pihapuuhun tai aseteltiin ensimmäiset joulukoristeet paikoilleen sekä sytytettiin ensimmäinen neljästä adventtikynttilästä. Ehkäpä joku pisti jo joululaulutkin soimaan.

Myös kouluissa valmistaudutaan perinteisiin joulujuhliin. Erilaisten uskontokuntien ja maahanmuuton lisääntyessä on virinnyt aika ajoin keskustelu, kuinka kouluissa voidaan joulujuhlaa viettää. Olinkin viime kaudella käsittelemässä perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jossa linjasimme, ettei joulujuhlien viettäminen perinteisine seimikuvaelmineen ja Enkeli taivaan -virren laulamisineen ole ristiriidassa perustuslain takaaman uskonnon vapauden kanssa. Voimme viettää ja valmistautua Joulun viettoon rauhassa.

Mutta joskus on ollut toisin. Viime maanantaina tuli kuluneeksi 75 vuotta talvisodan alkamisesta. Venäjän hyökkäsi Mainilan laukausten jälkeen Suomeen 30.11.1939. Seurasi 105 päivää kestänyt Talvisota. Maanantaina Facebookissa levisi kuva Helsingin Sanomien etusivusta ensimmäiseltä päivältä joulukuuta1939, jonka otsikko oli pahin mahdollinen: ”Venäläiset aloittaneet sotatoimet Suomea vastaan”. Moni menetti poikansa, puolisonsa tai isänsä. Minunkin mummoni oli parhaat nuoruusvuotensa lottana Karjalan kannaksella.

Tuolloin Joulu oli kovin erilainen sekä rintamilla että kotioloissa kuin nykyisin. Ei ollut väliä lahjojen määrällä vaan sillä, että isänmaamme säilyy vapaana ja läheiset säilyvät hengissä. Lapset eivät toivoneet uusinta tabletti-tietokonetta tai merkkifarkkuja; toivottiin, että isä tai veli tulisi hengissä rintamalta. Me nuoremmat sukupolvet emme voikaan koskaan täysin ymmärtää, mitä vanhempamme ovat kokeneet. Voimme vain kiittää.

Meille suomalaisille sota rajojemme sisällä tuntuu kaukaiselta. Valitettavan monelle sota, vainot ja levottomuudet ovat liiankin totta. Maailman levottomuuksista olemme saaneet kosketusta tänä vuonna välillisesti, kun muun muassa Syyrian sodan ja Irakin levottomuuksien seurauksena Suomeen on saapunut ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. Pakolaisaalto haastaa yhteiskuntaamme, mutta samalla se muistuttaa meitä monella tasolla siitä, että rauha ei ole itsestäänselvyys.

Elämme kansainvälisessä politiikassa poikkeuksellisen levotonta jaksoa. Terrorin uhka, pakolaisaalto ja sodat saavat ajattelemaan, kuinka onnekkaita olemmekaan, kun Suomi on itsenäinen ja parin vuoden päästä jo 100 -vuotias.

Toivotan hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista Joulun aikaa!