Poliitikkona joutuu katsomaan jatkuvasti peiliin, miten pystyisin vaikuttamaan paremmin Suomen ja kotimaakuntani kehitykseen.

Oppositiossa ollessa puolueiden omat tavoitteet kirkastuvat. On selkeä tahtotila, mihin suuntaan yhteiskuntaa tulee kehittää. Jos tavoitteet saavat kannatusta kansalta, puolue menestyy ja päästään hallitukseen. Tällöin kansalaiset odottavat oikeutetusti konkreettisia tekoja: ”Nyt teillä on valta, tehkää se mitä lupasitte”.

Käytännössä asia ei ole kuitenkaan näin helppoa. Hallituspuolueen edustajakaan ei aina saa omaa tahtoaan läpi. Suomalainen monipuoluejärjestelmä perustuu koalitiohallituksiin, jossa ohjelma neuvotellaan yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa. Paljon jää myös sopimatta. Tällöin keskeinen vallankäyttäjä on vastuuministeri.

Minunkin on kansanedustajana ollut monta kertaa pakko sopeutua siihen ajatukseen, että aina asiat eivät mene niin kuin itse haluaisin tai kokisin järkeväksi. Politiikka tarjoaa ilon hetkiä, mutta myös paljon harmitusta. Korkeimmillaan tuska on silloin, kun kokee, että tehdyiltä päätöksiltä puuttuu järkevät perusteet.

Yksi konkreettinen esimerkki, jossa ajatukseni olivat erilaiset kuin tehty päätös, on viimeviikkoinen käräjäoikeuslinjaus. Käräjäoikeuksien sivukansliat eivät ole johtamisen kannalta parhaita mahdollisia. Olisin jättänyt Kemi-Tornioon itsenäisen käräjäoikeuden. Päätös harmittaa, mutta siihen on tyytyminen.

Harmitukseen ei voi jäädä kuitenkaan asumaan. On käännettävä katse eteenpäin. Uusia päätöksiä tulee jatkuvasti eteen ja niihin on pyrittävä vaikuttamaan. On myös suhteutettava asioita. Tärkeintä on, että isot asiat menevät oikeaan suuntaan. Samalla on iloittava niistä hyvistä päätöksistä, joihin on voinut myötävaikuttaa. Tällainen on esimerkiksi korjausvelkarahojen jakaminen. Lappi sai 600 miljoonan potista peräti 66,6 miljoonaa.

Kaiken vaikuttamisen avainsana on yhteistyö. Yhteistyötä tarvitaan puolueen sisällä, hallituspuolueiden välillä, mutta myös yli hallitus-oppositiorajojen. On valittava onko mukana yhdessä päättämässä, vai sivussa todellisesta päätöksenteosta. Minun valintani on selkeä. Kannattaa olla niissä pöydissä, joissa asioista päätetään.

Kevätistuntokausi on politiikassa harvinaisen isojen päätösten aikaa. Suuret uudistukset ja yhteiskuntasopimus odottavat päätöksiä. Vaikka haasteita on, mahdollisuuksia on vähintään yhtä paljon. Suomi on yhteiskunta, jossa tärkeimmät perusasiat ovat kunnossa, kansalaisten koulutustaso korkea ja korruptiota maailman vähiten. Siksi tulevaisuuteen on syytä suhtautua valoisin mielin.