Koulut ja syksyn opiskelut ovat alkaneet jälleen. Moni lappilainen nuorikin on aloittanut ammattiin opiskelunsa toisella asteella, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Monen pitkäaikainenkin haave toiveammatista on toteutumassa.

Pari viikkoa sitten 11 -vuotias poikani osallistui koulun terveystarkastukseen liittyvään keskusteluun, jossa häneltä kysyttiin tulevia suunnitelmia. Hän vastasi silmää räpäyttämättä, että hänestä tulee lääkäri, ehkä verisuonikirurgi. Näinkin tarkat ammatinvalintasuunnitelmat saivat kuulijassa aikaan hymyilyä. On kuitenkin hienoa, että nuorilla on haaveita. Aina ne eivät toteudu ja tavoitteet saattavat muuttua. Elämässä tarvitaan kuitenkin unelmia.

Nuorten kiinnostuksen kohteet ammatinvalinnan suhteen vaihtelevat ja peilaavat paitsi talouden näkymiä myös trendejä. Hiljattain uutisoitiin, että tällä hetkellä kaivosalan koulutuksen vetovoimaisuus näyttää olevan laskussa, mutta lähihoitajan koulutus puolestaan vetää edelleen hyvin (PS/LK 28.9.2015). Muutama vuosi sitten catering-ala nousi suosioon tv:n kokkiohjelmien myötä. Luonnollisesti nuoremme hakeutuvat aloille, joilla on hyvät työllisyysnäkymät ja jotka ovat paljon esillä julkisuudessa.

Koulutustarjonnan on vastattava kysyntään, mutta samalla on osattava aistia heikkoja signaaleja ja nähtävä, mille aloille on tarvetta tulevaisuudessa, kun nyt koulutukseen hakautuvat nuoret valmistuvat työelämään. Opintoihin ohjaamisessa on oltava realistinen, mutta samalla on luotava uskoa tulevaisuuteen. Sekin on tosi, että parhaat tekijät työllistyvät aina alalla kuin alalla. Tärkeintä on, että nuori tunnistaa omat kiinnostuksen kohteensa.

Päättäjillä on vastuu siitä, että koulutuksien sisältö ja koulutusmäärät vastaavat tulevaa yhteiskunnan tarvetta. Samalla on muistettava elinikäinen oppiminen. Maailma muuttuu ja moni on saattanut valita sellaisen alan, joka ei myöhemmin työelämässä tunnukaan sopivalta. Siksi alan vaihtamista kesken opiskelujenkaan ei tule liikaa rajoittaa.

Taloudessa, työelämässä ja teknologiassa tapahtuneet muutokset pakottavat meidät uudistamaan koulutustamme. Sipilän hallitus laittaa liikkeelle merkittävimmät koulutusuudistukset vuosikymmeniin. Hallituksella on kuusi koulutuksen ja osaamisen kärkihanketta, joiden on tarkoitus tuoda koulutusjärjestelmämme kohti tulevaisuutta. Muutosta vauhditetaan yhteensä 300 miljoonan euron suuruisella kertaluontoisella rahoituksella. Samaan aikaan maassamme on pakko tehdä kipeitä leikkauksia myös koulutukseen.

Opposition kritiikistä ei selviä, että esimeriksi SDP esitti ennen vaaleja talousohjelmassaan toiselle asteelle 270 miljoonan euron leikkauksia, kun hallitusohjelmassa linjataan leikattavaksi 190 miljoonaa euroa. On merkittävä asia, että järjestämisluvan pakkohaku kaatui ennen vaaleja Keskustan johdolla. Tämä takaa meille Lappiinkin laajan lukioverkon.

Uudistuksille on tarvetta. Tuoreen Opetushallituksen kyselyn mukaan merkittävä osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista pitää opetusta ja koulupäivän rakennetta liian löysänä. Ammatillisen koulutuksen on annettava riittävät valmiudet työelämään. Tähän valmentaa parhaiten se, että koulupäivä alkaa riittävän ajoissa ja opiskeluviikot ovat tiiviitä ja haastavia.

Nuorten on saatava haaveilla ja toteuttaa unelmiaan. Meillä päättäjillä on taattava siihen mahdollisuus. Taantuman aikaankaan tulevaisuuden unelmista ei tarvitse säästää.