Tapasin noin kuukausi sitten Jyväskylässä saksalaisen pariskunnan. He alkoivat kertoa spontaanisti kotikaupunkinsa Münchenin pakolaistilanteesta. Juuri muusta emme ehtineet taksimatkalla lentokentältä keskustellakaan. Kun katsoo viime viikkojen tapahtumia Suomessa, ymmärrän saksalaispariskunnan kertomia huolia.

Vaikka Saksa ei sijaitse Välimeren rannalla, arvioidaan sinne saapuvan tänä vuona yli 800 000 turvapaikanhakijaa. Saksan luku tuntuu valtavalta, mutta väkilukuun suhteutettuna Lapissa on juuri tällä hetkellä saman verran turvapaikanhakijoita.

Suomen maahanmuuttotilanteeseen voimme jonkin verran vaikuttaa, mutta viimeisten kuukausien tapahtumat osoittavat, ettemme kuitenkaan täydellisesti. Suomi ei voi rakentaa muuria rajalle. Keinomme on vaikuttaa asiaan kansainvälisessä yhteistyössä erityisesti EU:n tasolla. Pääministeri Sipilä osallistuukin EU:n huippukokoukseen juuri tänään.

Nyt olisi välttämätöntä löytää keinot, joilla rajoitetaan Eurooppaan tuloa. Samalla tulisi parantaa pakolaisleirien olosuhteita. Tällöin voisimme nostaa myös reilusti pakolaiskiintiötä ja varmistaa, että eniten apua tarvitsevat pääsevät tänne. Niin kauan kun maahantuloa ei voida kontrolloida, ei kiintiöiden nostaminen ole mahdollista. Kiintiöpakolaisten määrän nostaminen olisi parempi tie kuin nyt käynnissä oleva tilanne. On valitettavaa, että YK näyttää olevan kyvytön tilanteen ratkaisemiseen.

Hallitus valmistelee parhaillaan listausta turvallisista maista ja alueista. Myös resurssien lisääminen turvapaikkakäsittelyyn on välttämätöntä, jottei hakemuksen käsittelyä tarvitse kahta vuotta odottaa. On kaikkien etu, että oleskelulupapäätös tulee mahdollisimman nopeasti, olkoonpa se sitten myönteinen tai kielteinen. Tulijoiden määrä koettelee jo koko yhteiskuntamme rakenteita. Jos eurooppalainen yhteistyö ei tuota nopeasti tulosta, tulee meidän ryhtyä järeämpiin valvontatoimiin rajoillamme.

Maahanmuuttokysymys on tullut tutuksi minulle myös henkilökohtaisesti, kun kotimme rajanaapuriin on muuttanut 200 turvapaikanhakijaa. On helppo ymmärtää suomalaisten mielissä liikkuvia ristiriitaisia ajatuksia pakolaiskriisiin liittyen. Turvapaikanhakijoiden poikkeuksellisen suuri määrä herättää monessa myös epäluuloja. Kohtaamme kulttuurin, joka on useimmille täysin vieras. Pelot ja epäluulot ovat aitoja eikä niitä voi vähätellä. Voimme myös reilusti edellyttää, että Suomessa eletään Suomen pelisäännöillä.

Pelkoja voi kuitenkin lievittää viranomaisten ja toimijoiden hyvällä tiedottamisella. Vastakkainasettelua ehkäisee myös lähimmäistemme aito kohtaaminen. Vaikka tavat ja kulttuurit ovat erilaisia, ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Tässäkin poikkeuksellisessa tilanteessa on muistettava ennen kaikkea inhimillisyys. Emme voi ummistaa silmiämme ja on täysin selvää, että hätääkärsiviä on autettava.