Poikani vieraili viikko sitten eduskunnassa japanilaisen ystävänsä kanssa. Tämä japanilainen nuori opiskelee politiikan tutkimusta Helsingin yliopistossa. Esittelin hänelle eduskunnan toimintaa ja keskustelimme pitkään suomalaisesta yhteiskunnasta. Hän kysyi yhden syvällisen kysymyksen: miten Suomi on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen yhdeksi maailman vauraimmista maista?

Kerroin hänelle neljä syytä ja yksi niistä on suomalaisen koulutusjärjestelmä. Se on lähtenyt ajatuksesta, että pienellä kansakunnalla ei ole varaa jättää yhtään kykyä hyödyntämättä. Suomi on kehittänyt maksuttoman ja verorahoilla katetun peruskoulun, toisen asteen ja korkeakoulujärjestelmän. Nämä takaavat sen, että kaikki he, joilla on päätä ja motivaatiota, voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat.

Selvityshenkilö professori Roope Uusitalo esittää opintotukiuudistusta, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoiden opintoraha laskisi 250 euroon, lainapainotteisuus kasvaisi ja opintojen edistymisvaatimus kiristyisi viidestä opintopisteestä kuuteen. Vaikka moni opiskelija tekee töitä elääkseen, työmahdollisuudet vaihtelevat paljon paikkakunnittain ja eri aloittain. Siksi ehdotettu yli 80 euron leikkaus tuntuu kohtuuttomalta.

En halua olla rakentamassa Suomea, jossa vanhempien varallisuus vaikuttaa kouluttautumismahdollisuuksiin. Mahdollisuuksien tasa-arvo on minulle tärkeä arvo.

Hallitusohjelmassa linjatut opintotukileikkaukset ovat pienempiä kuin Uusitalon esitykset. Jonkinlainen opintorahan tarkistus joudutaan siis varmasti valitettavasti tekemään. Myös tukikuukausien määrää on tarkastettava. Oleellista on arvioida kokonaisuutta ja sen vaikutuksia.

Opintuki koostuu opintorahasta, opintolainasta ja asumislisästä. Opintotukiratkaisun yhteydessä on syytä uudistaa asumistukijärjestelmää, jotta seurauksia opiskelijoille voidaan arvioida kokonaisuutena. Keskusta on esittänyt, että opiskelijat siirtyisivät asumuslisän piiristä yleisen asumistuen piiriin. Nykyisin yleisen asumistuen piirissä ovat vain perheelliset opiskelijat. Samassa yhteydessä tulisi tarkastella mahdollisuus opintotuen lapsikorotukseen perheellisille opiskelijoille.

Uusitalon esityksessä opiskelijoiden opintorahan tulorajat pysyvät ennallaan. Periaatteessa suhtaudun myönteisesti tulorajojen poistamiseen. Tämä kannustaisi työntekoon. Tällöin syntyisi kuitenkin uusi ongelma. Mikäli tulorajat poistetaan, tulee entistä useampi opiskelija opintotuen piiriin – siis nekin opiskelijat, jotka eivät nyt saa opintorahaa työssäkäynnin vuoksi. Tällöin opintorahamenot kasvavat, jolloin kaikkien opintorahaa joudutaan leikkaamaan entistäkin enemmän. Siksi realistisempaa on ajaa tulorajojen maltillista nostoa ja takaisinperinnän 15 % koron poistoa.

Keskustassa on tahtotila pitää opintotukileikkaukset kohtuullisina. Varallisuus ei saa olla este yhdenkään nuoren opiskelulle. Onneksi Uusitalon esitys on vasta selvitysmiehen esitys, ei hallituksen lakiesitys.