Vuosi sitten hallitus lupasi, että kuntatalouden vahvistamiseksi niiden tehtäviä karsitaan yhdellä miljardilla eurolla. Pari viikkoa sitten käymässään budjettiriihessä hallitus totesi, että sillä on koossa karsittavia tehtäviä vain noin 350 milj. eurolla.

Alkuperäiseen karsimislistaan verrattuna ei esityksiä olisi tulossa ainakaan henkilöstön kelpoisuusvaatimusten väljentämisestä, kuntien suunnittelu- ja valvontavelvoitteiden vähentämisestä tai normien kaltaisten suositusten purkamisesta.

Sen sijaan varmaa on, että hallitus on sysäämässä ensi vuodeksi kuntien harteille noin 300–400 milj. eurolla uusia velvoitteita. Kotihoidon tuen pakkojakaminen lisää päivähoidon kustannuksia. Pitkäaikaistyöttömien rahoitusvastuu siirtyy kunnille. Uudistettava sosiaalihuoltolaki tuo mukanaan tehtäviä ja kustannuksia tuovat myös esiopetuksen pakollisuus sekä vanhuspalvelulain toinen vaihe. Kaiken huipuksi hallitus leikkaa ensi vuonnakin lakisääteisten kuntapalvelujen rahoitusta.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että hallituksen sinänsä hyvästä tavoitteesta karsia kuntien tehtäviä miljardilla eurolla on tulossa näillä näkymin korkeintaan hölmöläisten peitonjatkamishanke: karsitaan ja lisätään tehtäviä saman verran.

Alkavassa budjettikeskustelussa hämmennystä aiheuttaa päivitetyn hallitusohjelman luomus, lapsiperheiden verovähennys. Väliaikaiseksi kaavailtu verovähennysmalli on sekava, eikä sitä paitsi auta senttiäkään kaikkein heikoimmassa asemassa olevia perheitä. Heillä ei ole verotettavia tuloja, joten silloin ei ole myöskään vähennettävää.

Vähennysmalli kohtelee räikeän epäoikeudenmukaisesti myös yhden tulonsaajan perheitä esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa toinen vanhemmista opiskelee ja toinen on keskituloinen. Vanhempien yhteenlasketut tulot voivat olla keskimäärin pienet, mutta kumpikaan ei voi hyödyntää lapsivähennystä. Moni hallituspuolueen edustaja ja osa ministereistäkin on avoimesti arvostellut lapsivähennystä surkeaksi todeten sen johtuvan ennen muuta siitä, että hallituspuolueet ovat ideologisesti niin kaukana toisistaan. Lopputuloksena syntyy surkeita kompromisseja.

Olisi paljon yksinkertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa, että lapsilisien leikkaus peruttaisiin kokonaan, jolloin verovähennystä ei edes tarvittaisi. Lapsilisää on suunniteltu leikattavan 113 miljoonalla eurolla. Kun lapsivähennykseen on suunniteltu käytettävän 70 miljoonaa, jää erotukseksi 43 miljoonaa, joka voitaisiin hoitaa vaikkapa tupakkaveroa korottamalla tai perumalla kotihoidontuen pakkojakaminen vanhempien kesken. Politiikka on täynnä arvovalintoja.