Osallistuin tiistaina ja keskiviikkona talousvaliokunnan edustajana parlamenttien väliseen konferenssiin (European Parliamentary Week) Brysselissä. Aiheena oli Euroopan talous ja erityisesti vakauden lisääminen euroalueella.

Konferenssin monissa alustuksissa ja puheenvuoroissa kannatettiin lämpimästi niin sanottua viiden presidentin raporttia. Komission puheenjohtajan Jean-Clauden Junckerin johdolla laadittu raportti ehdottaa, että rahaliiton rinnalle pitää luoda täydellinen talousliitto, johon kuuluisivat yhteinen valtiovarainministeri, budjetti ja lopulta yhteinen velkakin.

Tällaiset ajatukset ovat syvässä ristiriidassa Sipilän hallituksen ohjelman kanssa, joka korostaa kunkin maan omaa vastuuta ja suhtautuu jyrkän kielteisesi EU:n suoraan verotusoikeuteen. Hallitusohjelman EU-linjauksiin on helppo yhtyä.

Siksi käytin hieman kriittissävyisen puheenvuoron, jossa varoittelin kansalaisten ja päättäjien erkaantumista toisistaan mm. seuraavasti: ” On olemassa se todellisuus, jota Euroopan päättäjät niin EU -tasolla kuin me kansallisella tasolla elämme. Ja sitten on olemassa se todellisuus, jota kansalaiset eri jäsenmaissa elävät. Nyt onkin huolehdittava siitä, että nämä todellisuudet eivät erkaantuisi toisistaan. Muutoin kaiken päätöksenteon oikeutus eli legitimiteetti murenee.”

En voi myöskään kannattaa esiin tulleita ajatuksia euro-alueen valtiovarainministeristä tai euro-alueen yhteisestä budjetista. Sen sijaan tulisi korostaa koordinaation ohella jäsenmaiden omaa vastuuta. Tätä omaa vastuuta heikentäisi se, jos ottaisimme askeleita kohti yhteistä velkaa.

Juuri nyt ylivoimaisesti kuumin aihe EU:ssa on kuitenkin Brexit eli Britannian mahdollinen ero Euroopan Unionista. EU:n kannalta tilanne on vakava, sillä Britannian ero olisi EU:n kannalta katastrofi. En toivo tietenkään Britannian eroa, mutta Britannian kansanäänestys pakottaa koko unionin katsomaan myös peiliin ja pohtimaan, onko EU:ssa keskitytty oikeisiin asioihin? Tälle peiliin katsomiselle on kyllä aihettakin. EU-eliitin liittovaltioajatusten sijaan EU:n tulisi keskittyä nykyistä enemmän niihin kysymyksiin, joissa ylikansallinen päätöksenteko on välttämätöntä. Uskon, että tällainen linja saisi kansalaisten laajan tuen.